Konemusiikkia kutsutaan myös elektroniseksi musiikiksi ja sille on ominaista, että musiikki tuotetaan sähköisten laitteiden sekä välineiden avulla, kuten syntetisaattoreiden, rumpukoneiden ja tietokoneiden avulla. Myös esimerkiksi samplerit ovat suosittuja konemusiikissa käytettyjä laitteita.
Osa arvostelijoista on sitä mieltä, ettei konemusiikki ole musiikkia lainkaan – eihän siinä edes varsinaisesti käytetä soittimia! Mutta miksei konemusiikki olisi musiikkia – kuka voi sanoa, ettei koneella tuotettu musiikki olisi aivan yhtä arvokasta kuin varsinaisilla soittimillakin tuotettu musiikki?
Konemusiikin historia
Elektronista musiikkia alettiin tehdä 40-luvulla. Populaarimusiikin osa siitä tuli kuitenkin vasta 60-luvun lopulla. 1990-luvulla konemusiikista tuli erityisen suosittua. Tähän vaikutti se, että tietokoneet oheislaitteineen halventuivat merkittävällä tavalla, minkä vuoksi ne tulivat yhä useamman saataville. Samalla myös erilaiset ohjelmat kehittyivät huimaa vauhtia.
1980-luvulle oli tyypillistä, että elektronisen musiikin tuottamiseen käytettiin yleensä laitteita, jotka oli tehty nimenomaan juuri tällaista käyttötarkoitusta varten – konemusiikin tekemiseen tarvittavat laitteet eivät siis vielä olleet kaikkien saatavilla, kuten 1990-luvulla. Nykypäivänä populaarimusiikista suuri osa on konemusiikkia.
Jo vuonna 1897 kehitettiin laite, jonka avulla pystyttiin tuottamaan elektronisia ääniä. Tätä laitetta kutsuttiin nimellä Teleharmonium ja laitetta voidaankin pitää merkittävänä askeleena kohti konemusiikin suosion vuosia. Tämä laite oli kooltaan melkoinen ja painoi seitsemisen tonnia – se ei siis missään tapauksessa ollut joka kodin eikä edes joka äänistudion käyttöön soveltuva laite, vaan vasta ensiyritys tuottaa elektronista musiikkia.
Vuonna 1919 kehitettiin puolivahingossa toinen elektronisia ääniä tuottanut laite, Theremin. Tämä laite syntyi, kun tavoitteena oli rakentaa radio. Thereminin erityispiirre on se, että sitä voi soittaa ilman, että laitetta koskettaa fyysisesti.
1950-luvulla konemusiikista tuli erittäin tärkeä taidemusiikin osa. Tuolloin koulutetut säveltäjät loivat elektronista musiikkia. Sitä tehtiin myös yliopistojen äänilaboratorioissa, joissa käytettiin kalliita laitteita luomaan mielenkiintoisia teoksia. Tuolloin konemusiikki oli usein luonteeltaan monimutkaista sekä kokeellista. Monet olivat sitä mieltä, ettei tuon ajan konemusiikki edes kuulostanut musiikilta.
Ensimmäinen täysin konemusiikin avulla luotu äänilevy julkaistiin vuonna 1968. Tämän levyn kappaleet oli tehty syntetisaattoreilla. Levyn ansiosta tietoisuus elektronista musiikkia kohtaan lisääntyi ja sitä alkoi olla tavallisten kotien saatavilla. Ennen tämän levyn julkaisua monet pitivät konemusiikkia hälynä eivätkä välttämättä pitäneet sitä edes ”oikeana musiikkina”, mutta levyn myötä myös tavalliset perhekuluttajat alkoivat kiinnostua elektronisesta musiikista aikaisempaa enemmän – levy antoi vahvaa näyttöä tällaisen musiikin käyttökelpoisuudesta ja monista mahdollisuuksista! Tuon ajan syntetisaattorit olivat vielä yksiäänisiä ja niitä ohjattiin toisinaan koskettimiston avulla. Tämä koskettimisto muistutti pianossa olevia koskettimia.
Syntetisaattorit kuitenkin kehittyivät ajan saatossa ja niistä tuli myös entistä edullisempia. Siirreltävyys oli tärkeä ominaisuus syntetisaattoreiden suosion kasvun taustalla. Jo 1970-luvulla osa pop-yhtyeistä käyttivät musiikissaan syntetisaattoreita. Tietokonemusiikki sai alkunsa 1970-luvulla.
Digitaalisyntesisaattoreita alkoi ilmestyä kaupalliseen käyttöön 1980-luvulla. Tämä vaikutti merkittävällä tavalla konemusiikin kehittymiseen, koska näiden laitteiden myötä kuka tahansa saattoi alkaa tehdä konemusiikkia. 1980-luvulla kaupalliset analogisyntesisaattorit puolestaan olivat kuitenkin vielä hinnaltaan liian arvokkaita suurimmalle osalle kuluttajista.
Myös samplerin kehitys vaikutti voimakkaasti konemusiikin kehitykseen. Ensimmäiset samplerit olivat kalliita sekä suurikokoisia. Sampleri saattoi maksaa jopa 100 000 dollaria eli samplerin hankkiminen ei ollut läheskään jokaisen perheen ulottuvilla.
2000-luvulla on alettu puhua aivan uudenlaisesta musiikkigenrestä – laptop-musiikista. Tämä kertoo siitä, kuinka kehitys on edennyt jo siihen pisteeseen, että nykyisin voidaan luoda musiikkia käyttäen ainoastaan kannettavaa tietokonetta instrumenttina. Voidaankin sanoa, että konemusiikki ja konemusiikin tekeminen on kehittynyt melkoisella tavalla niistä ajoista, jolloin elektronisia ääniä alettiin tehdä valtavien laitteiden avulla. Nykyisin kevyt laptop kulkee näppärästi mukana paikasta toiseen ja tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet musiikintekemiseen.